![\"Piia](\"https:\/\/i0.wp.com\/www.time-to-run.com\/suomi\/wp-content\/uploads\/2015\/01\/600.jpg\")
<\/a><\/p>\nViime postauksessani mainistemani kisa jouduttiin huonon s\u00e4\u00e4n takia perumaan marraskuun lopussa. Myrsky Lanzarotella vain voimistui. Tuulen puuskat yltyiv\u00e4t 120 km\/h vauhtiin ja vett\u00e4 satoi rankasti. Lennot jouduttiin ohjaamaan naapurisaarille. Viimeiseen asti tietysti el\u00e4tettiin toivoa, ett\u00e4 kisa juostaan, mutta paikallinen hallitus kielsi kaiken ulkoilmatoiminnan kisaviikonloppuna. Ja ihan oikein tekiv\u00e4t. Olosuhteet olisivat olleet karmeat ja kisakyl\u00e4 tulvi vett\u00e4.<\/p>\n
Kisa oli omalta osaltani t\u00e4rke\u00e4 ja sit\u00e4 varten oltiin treenattu m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti muutama kuukausi. Tieto kisan peruuntumisesta ei tullut ihan yll\u00e4tyksen\u00e4 mutta oli silti tosi\u00a0suuri pettymys. Edellinen 10 km maantiejuoksu Lanzarotella oli maaliskuussa\u00a02014 ja seuraava on tietojeni mukaan maaliskuussa\u00a02015, eli kovin montaa mahdollisuutta ei ole testata 10 km kisakuntoa t\u00e4ll\u00e4 “urheilusaarella”.<\/p>\n
Juoksufiilis katosi myrskyn ja kisan peruuntumisen mukana. Ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista kisaeuforiaa, tulevaa m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4 tai kisaa kiikarissa, ja motivaatio sy\u00f6ksyi l\u00e4helle nollalukemaa. Harjoittelu jatkui suht normaaliin tapaan, vaikkakin pitkin hampain. Lohdutukseksi k\u00e4vin juoksemassa hyv\u00e4ntekev\u00e4isyys tapahtuman: 10,5 kilometrin trail-juoksun. Kovia nimi\u00e4 ei ollut starttilinjalla, joten juoksin kisan miesten kanssa ja kahmaisin sielt\u00e4 naisten sarjan voiton. mik\u00e4 toi pienen ilon pilkahduksen. \u00a0Sain palkinnoksi\u00a0erikoisen k\u00e4sintehdyn “pokaalin” (kuvassa alimpana vasemmalla). N\u00e4ist\u00e4 k\u00e4sity\u00f6n\u00e4 tehdyist\u00e4 pokaaleista on tullut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 trendik\u00e4st\u00e4 (ainakin pienemmiss\u00e4 kisoissa), mik\u00e4 on ihan tervetullutta vaihtelua 80-luvun metallisille pokaalihirvityksille.<\/p>\n
Oikeastaan ensi kertaa huomasin omalta kohdaltani, miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on olla selke\u00e4t tavoitteet. T\u00e4m\u00e4 todellakin kannustaa l\u00e4htem\u00e4\u00e4n aamulla lenkille ja motivaatio pysyy vireill\u00e4 tehd\u00e4\u00a0kovempaakin treeni\u00e4. Tavoitteiden puuttuessa t\u00e4rkeyden todella huomaa! Lanzarotella on kehno valikoima maantiekisoja. Trail-kisoja on ehk\u00e4 aavistuksen verran enemm\u00e4n tarjolla, mutta osa niist\u00e4kin on liian extreme\u00e4 omaan makuuni. Motivaatio on siis t\u00e4ytynyt usein l\u00f6yt\u00e4\u00e4 muualta kuin kisoista. Trail-kisat ovat olleet mulle enemm\u00e4nkin treenijuoksuja, vaikka niiss\u00e4 hyvin olenkin p\u00e4rj\u00e4nnyt.<\/p>\n
Trail-juoksu on maaston osalta rankempaa ja haasteellisempaa kuin maantiejuoksu, mutta maantiejuoksu on omasta mielest\u00e4ni tosi paljon intensiivisemp\u00e4\u00e4 ja sen takia mentaalisesti rankempaa.\u00a0Muutaman polkujuoksukisan j\u00e4lkeen intensiivinen ote juoksuun haihtuu. Paluu maantielle tulee joka kerta pienen\u00e4 shokkina, ja siin\u00e4 sit\u00e4 tajuaa, miten raaka laji juoksu oikeastaan on. \u00c4\u00e4rirajoilla menn\u00e4\u00e4n suuri osa matkasta, varsinkin lyhyemmill\u00e4 matkoilla, eik\u00e4 mahdollisuutta l\u00f6ys\u00e4ill\u00e4 ole. V\u00e4lill\u00e4 sit\u00e4 tuskissaan miettiikin, ett\u00e4 miksi hemmetti m\u00e4 teen t\u00e4t\u00e4? Nii-i .. joku sinne juoksupolulle sitten kuitenkin vet\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Uutta motivaatiota sain vuoden vaihteesta. Uuden vuoden aattona paikalliselle kilpakumppanille reilusti h\u00e4vitty 5km hyv\u00e4ntekev\u00e4isyyskisa antoi uutta kipin\u00e4\u00e4 harjoitteluun. H\u00e4n\u00a0on selv\u00e4sti kohentanut kuntoaan, enk\u00e4 seuraavalla kerralla halua j\u00e4\u00e4d\u00e4 kakkoseksi! Itse olin kyll\u00e4 k\u00e4rsinyt 4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sekaisesta vatsasta (tervemenoa jouluherkut!)\u00a0ja nopeasti startin j\u00e4lkeen selvisi, ett\u00e4 “tankki” oli aika tyhj\u00e4 enk\u00e4 pysynyt kilpakumppanin vauhdissa ponnisteluista huolimatta.<\/p>\n
Sain my\u00f6s perheelt\u00e4ni joulu- ja syntt\u00e4rilahjaksi kilpapy\u00f6r\u00e4n – tosi hienon Trekin! Ilmoittauduin saman tien 11. tammikuuta j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4\u00e4n duathloniin. Viikko aikaa totutella py\u00f6r\u00e4\u00e4n ja sitten on totuuden paikka. Onko minusta py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4ksi? Saaren kansainv\u00e4linen duathlon on yleens\u00e4 kovatasoinen, mutta matkaltaan just mulle sopiva: 5 km juoksu – 20 km py\u00f6r\u00e4ily – 2,5 km juoksu. Viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 pit\u00e4is pysty\u00e4 juoksemaan ensimm\u00e4inen osuus lujaa, toivottavasti l\u00e4hell\u00e4 omaa 5 km enn\u00e4tyst\u00e4. Py\u00f6r\u00e4osuuden odotukset eiv\u00e4t ole kovinkaan suuret, vaikka valmentaja (mieheni) uskookin minun olevan synnyn\u00e4inen py\u00f6r\u00e4ilij\u00e4 – etureisi- ja peppulihaksia l\u00f6ytyy! \ud83d\ude09<\/p>\n
Kilpapy\u00f6r\u00e4 on ollut unelmalistallani jo muutaman vuoden! Niin ne unelmat vaan toteutuvat. Kannataa siis jaksaa ja jatkaa unelmointia!<\/p>\n
Motivaation ja unelmien t\u00e4yteist\u00e4 uutta vuotta!<\/p>\n
Piia<\/p>\n
<\/p>\n