Yksi vuoden kohokohdista oli tänäkin vuonna Tallinnan maratonviikonloppu oman juoksuporukan kanssa. Tällä kertaa meitä oli mukana 23 hengen ryhmä. Suurin osa porukasta juoksi lauantaiaamun puolimaratonin, mutta mukana oli myös neljä nuorta, jotka osallistuivat lauantai-illan 5 kilometrin Nike Youth Run -juoksuun. Lisäksi matkassa oli valmentaja ja muutama huoltojoukkolainen.
Kohti Tallinnan maratonviikonloppua ja pizzaparty
Perjantaina kokoonnuimme Länsiterminaalissa, ja siitä lähdimme seilaamaan kohti Tallinnaa. Yleensä olemme Tallinnan puolella kävelleet satamasta suoraan syömään, mutta tänä vuonna meidät oli kutsuttu KopliSörk-juoksuryhmän järjestämiin pizzabileisiin. Olimme tietysti tästä tosi innoissamme! Kävelimme reippaasti hakemaan juoksunumerot ja kirjauduimme pikaisesti hotelliin.
Kuten kaikki muukin Tallinnassa, myös pizzabileet olivat kävelyetäisyydellä hotellista. Emme ehtineet mukaan yhteiselle kevyelle juoksulenkille, mutta pizzaa saimme vatsat täyteen musiikkiesityksen säestyksellä! Tapasimme myös muutamia paikallisia juoksijoita. Onnistuu se kisapäivää edeltävä tankkaus pizzallakin näköjään!
Hotelli oli edellisvuosien tapaan aivan lähtö- ja maalialueen vieressä. Aamulla aikainen aamiainen klo 6.15, jonka jälkeen pieni rentoutumishetki ennen alkulämmittelyä. Aamu oli aurinkoinen ja lämpötila juoksun startatessa klo 9 oli +15 astetta – tulossa täydellinen juoksusää!
Puolimaraton ja pitkän ajan tavoite saavutettu
Lähdin A-alueelta yhdessä KU-58 tyttöjen, Sannan ja Virpin, kanssa. Tarkoituksena oli juosta hieman 1.30-jäniksen edellä, mutta heti startissa jänis pääsi karkaamaan. Huomasimme kuitenkin pian, että hän juoksi tasaista ja meille sopivaa vauhtia, joten pysyimme Sannan kanssa porukan perässä 12 kilometriin asti. Virpi oli aloittanut hieman varovaisemmin.
Omat jalat tuntuivat vahvoilta ja juoksu kulki kevyesti. Kun Sanna sanoi 12 kilometrin jälkeen ohittavansa jäniksen ja kiristävänsä vauhtia, lähdin minäkin mukaan. Sannan perään en kuitenkaan aivan uskaltanut lähteä, sillä hän lähti kiristämään vauhtia sen verran vahvasti! Loppumatkan juoksin yksin ja yritin pitää vauhdin noin 4.10 minuutissa kilometriltä – vaihtelevalla menestyksellä.
Vaikka oma laskupää ei hyvin toimikaan, ja juostessa vielä huonommin, sain sen verran reknattua, että 17 kilometrin kohdalla tajusin 1.30 alituksen olevan hyvinkin mahdollinen. Jalat alkoivat kyllä painaa tosissaan viimeisillä kolmella kilometrillä, mutta jotenkin ihmeen voimalla sain pidettyä vauhdin hyvänä ja saavuin maaliin ajassa 1.29.00.
Kauan haaveena ollut tavoite – 90 minuutin alitus – oli vihdoin ja viimein saavutettu! Tämä tulos jaksaa ilahduttaa mieltä vielä kuukausi juoksun jälkeenkin!
Kun Virpi saapui maaliin, selvisi, että olimme N50-sarjan kolme parasta. Kolmoisvoitto Suomeen – hyvä me! Jäin maalialueelle vastaanottamaan muita ryhmämme juoksijoita. Upeita suorituksia nähtiin niin monelta! Ja oli tulos mikä hyvänsä, jo maaliin pääsy on suoritus itsessään. Hyvä meidän tiimi!
Juoksun jälkeen rentouduimme hotellin kylpyläosastolla ennen kuin lähdimme kävelemään yhteiselle lounaalle aivan Tallinnan keskustaan. Yhteinen lounashetki juoksun jälkeen on ollut perinne jo useamman vuoden ajan. Ensimmäiset kisamatkan tapahtumat ja kuulumiset vaihdetaan toki jo kylpyläosaston porealtaassa, mutta lounaspöydässä juttua vasta riittääkin! Käydään läpi juoksun käänteet, onnistumiset ja ne kuuluisat viimeiset kilometrit, joista jokaisella tuntuu olevan oma tarinansa kerrottavana.
Illan kohokohta oli klo 18 startannut Nike Youth Run, jossa huikeat 3 300 nuorta oli ilmoittautunut viiden kilometrin matkalle. On todella mieltä lämmittävää nähdä niin paljon nuoria juoksemassa! Hurjia aikojakin nähtiin, mutta parasta on näin vanhemman katsojan näkökulmasta osallistujien valtava määrä – ja tietenkin se, että myös meidän ryhmämme nuoret olivat mukana!
Illalla kävimme syömässä hotellin vieressä sijaitsevassa ukrainalaisessa ravintolassa. Söimme leivän sisällä tarjoiltua borssikeittoa, jollaista kukaan meistä ei ollut aikaisemmin maistanut. Ruoka oli hyvää, ja ravintola itsessäänkin oli mieleenpainuva kokemus.
Toinen yö tuli nukuttua jo paremmin, eikä aamiaisellakaan tarvinnut olla kukonlaulun aikaan. Rauhallisen hotelliaamiaisen jälkeen alkoi kotimatka kohti laivaterminaalia.
Taas kerran ihana maratonreissu juoksuystävien kanssa! Viikonlopun muistot kantavat pitkälle syksyyn, ja on kiva, kun on jotain, mitä muistella ja fiilistellä talven kylmyyden ja pimeyden lähestyessä. Jostain se treenimotivaatiokin täytyy kaivaa! ❤️
Dexal mukanamme Tallinnassa
Tallinnan maratonviikonloppuna saimme Dexalilta uusia tuttavuuksia testattavaksi juoksuporukkamme kesken. Erityisesti kiinnostusta herätti ananaksen makuinen energiageeli ja vesimelonin makuinen elektolyyttiporetabletti! Kiva saada kisareissulle uusia makuja testiin ja vähän vaihtelua tuttuihin juoksueväisiin! Vesimelonin makuinen elektolyytti oli oma suosikkini ja se on itsellä käytössä myös treeneissä. Maku on raikas, ja puolitablettia riittää hyvin 0,5 litraan vettä!
