Global Running News  Global Running News
Vammat  Vammat
Nutrition Information  Nutrition
Running Training Information  Harjoittelu
Running Information Forums  Forums

   Running Information      USA Running      Running South Africa      Running New Zealand      Running UK      Running Ireland      Running Ireland      Deutsch Laufzeit      Copenhagen Marathon      Suomen Juoksu      Sverige Löpning      Tel Aviv Marathon      Running Australia      Running Kenya      Running Europe      Running Malta      Running Namibia

Anemia ja raudanpuute

 

Anemia on yleisin puutostila, josta urheilijat kärsivät. Se on enemmän naisten kuin miesten ongelma.

Kehon kyky kuljettaa happea on yksi fyysisen suorituskyvyn rajoituksia. Happea kuljettaa veressä punasolujen pigmentti (hemoglobiini). Jos hemoglobiinipitoisuus on alhainen, kehon kyky kuljettaa happea on heikentynyt. Näin ollen myös urheilullinen suorituskyky ei ole paras mahdollinen.

Anemiasta puhutaan, kun hemoglobiini putoaa alle sukupuolen ja iän normaalin arvon. Jatkuva kova harjoittelu altistaa urheilijoita anemialle.

Raudanpuutos on yleisin anemian tyyppi urheilijoille. Rautavarastot ovat ehtineet jo tyhjentyä ennen kuin ensimmäiset oireet ilmaantuvat. Kehossa rautaa esiintyy pieninä määrinä. Aikuisessa ihmisessä rautaa on yhteensä eri muodoissa 40-45 grammaa. Rautaa ei tarvita ainoastaan hemoglobiinin tuottamiseen, vaan myös lihaksissa esiintyvää myoglobiinia varten. Molemmat näistä sitovat happea ja omaavat tärkeän roolin happen kuljetuksessa. Rauta on pääasiassa varastoitunut hemoglobiiniin (64%) ja luuytimeen (27%). Raudanpuutos-anemia on yleisimmin naisten ja 11-14 vuotiaiden poikien ongelma.

Kun urheilija kärsii anemiasta erytrosyytit (punasolut) ovat liian pieniä, hemoglobiinin määrä on alentunut ja veren ferritiinipitoisuus on liian matala. Ferritiini on rauta-fosfori-proteiini-kompleksi, joka tavallisesti sisältää 23% rautaa. Urheilijoiden raudanpuutokseen on monia syitä. Usein syynä saattaa olla raudan imeytymishäiriö, jota aiheuttaa muun muuassa runsas tulehduskipulääkkeiden käyttö. Naiset menettävät suurimman määrän rautaa kuukautisten mukana, keskimäärin 0.6-1.5 mg kerralla.

Yleisin syy raudanpuutokseen on kuitenkin, että ravinnon mukana ei saada tarpeeksi rautaa. Raudan päivittäinen saantisuositus on 15 mg naisille ja 10 mg miehille. Syy, miksi naisurheilijoilla on suurempi riski kärsiä anemiasta, on ruokavaliossa. Monet naisurheilijat noudattavat tiukkaa ruokavalioa, joka ei välttämättä sisällä riittävästi rautaa. Myös kasvissyöjillä on suurempi riski sairastua anemiaan kuin sekaruokaisilla, koska kasvikunnan tuotteet ovat huonompia hemiraudan lähteitä.

Hemoglobiinin mittauksella voidaan varmistaa anemian diagnoosi. Joskus voi myös olla tarpeellista mitata luuytimen hemosideriinipitoisuus. Nuoret ihmiset varastoivat vain vähän rautaa kehoonsa, siksi matalat ferritiiniluvut ovat tavallisia alle 20-vuotiailla ihmisillä. Tutkivan lääkärin täytyy olla asiantuntija, jotta hän pystyy arvioimaan raudanpuutostilan vakavuuden. Tavallisesti täysipainoista ravintoa syövät aikuiset eivät kärsi raudanpuutoksesta.

Oireet: Ensimmäisessä vaiheessa urheilijan suorituskyky alkaa laskea. Urheilija saattaa valittaa kärsivänsä ‘palavista’ reisistä ja anaerobisen tilan aikana pahoinvoinnista. Urheilija saattaa myös himoita jäätä. Lievästä rautavajeesta kärsivien urheilijoiden suorituskyky saattaa laskea lievästi. Ferritiiniarvon mittaaminen on tarkin rauta-arvojen mittaustesti. Urheilulääkärin täytyy tarkistaa urheilijan MCV-arvo, joka mittaa yhdessä mikronissa olevien yksittäisten solujen määrän ja erytrosyyttien suhteellisen koon.

Hoito: On lukuisia tapoja hoitaa anemiaa. Ravinto on kuitenkin kaiken kivijalka, siksi on tärkeää syödä monipuolista ravintoa, joka sisältää jonkin verran punaista lihaa. Kahvia ja teetä kannattaa vältellä, koska ne heikentävät raudan imeytymistä. On myös tärkeää nauttia C-vitamiinipitoisia tuotteita, koska C-vitamiini on tärkeää raudan imeytymiselle. Rautavalmistetta kannattaa myös käyttää. Konsultoi lääkäriä tai farmaseuttia löytääksesi sinulle sopivimman rautavalmisteen.

Hemolyysi (punasoluhajo)

Juoksijat kärsivät myös punasoluhajosta joskus. Juostessa jalat iskeytyvät maahan ja kehoon kohdistuu suuria voimia. Iskun voima saattaa tuhota verenkiertoelimistössä liikkeellä olevia punasoluja.

Oireita: Hemolyysille on tyypilllistä lievästi laajentuneet punasolut, lisääntynyt retikulosyyttien määrä ja haptoglobiini-pitoisuuden putoaminen. Haptoglobiini on hemoglobiinin sitoutunut glykoproteiini, jota vapautuu veren plasmaan. Vaikka juoksija käyttää laadukkaita juoksukenkiä, soluhajoa saattaa edelleen tapahtua. Hemolyysin vakavuus vaihtelee juoksumäärän mukaan.

Hoito: Juoksemiseen liittyvää punasoluhajoa voidaan välttää juoksemalla pehmeillä alustoilla ja käyttämällä kunnolla suojaavia juoksukenkiä. Myös kevyellä askelluksella juokseminen vähentää juostessa tapahtuvaa punasoluhajoa.

Sirppisoluanemia

Sirppisoluanemia on krooninen hemolyyttinen anemia. Noin kahdeksan ihmistä 100 000:sta kärsii sirppisoluanemista. Sirppisoluanemia on kuitenkin yleisempää joidenkin väestönryhmien keskuudessa; arviolta 35% Yhdysvaltojen mustasta väestöstä kärsii sirppisoluanemiasta. Uskotaan, että geneettisesti poikkeava hemoglobiini yleistyi alun perin Afrikassa. Sirppisoluanemiaa sairastavilla saattoi olla suurempi todennäköisyys selvitä malariasta. Vaikka tämä tauti on perinnöllinen ja läsnä syntymästä lähtien, oireet eivät yleensä ilmene ennen 4 kuukauden ikää. Sirppisoluanemiasta kärsivät pystyvät usein harrastamaan urheilua ilman minkäänlaisia ongelmia. Oireet voivat kuitenkin tulla esiin joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Sirppisolu kuljettaa happea heikommin ja on heiveröisempi kuin tavallinen punasolu. Sirppisolun elinaika on 15-25 päivää, kun taas terveen punasolun elinaika on 120 päivää. Lyhyestä elinajasta johtuen sirppisoluanemiasta kärsivät voivat myös kärsiä vakavasta anemiasta. Sirppisolun muodosta johtuen se ei pysty liikkumaan suonistossa sujuvasti. Seurauksena saattaa olla solujen kasaantumista ja lopulta verisuonitukoksia.

Oireet: Urheilija ei välttämättä koskaan varsinaisesti kärsi mistään sirppisoluanemian oireista. Oireet voivat kuitenkin tulla esiin korkeissa ilmanaloissa tai ihon ylikuumenemisen myötä. Oireita ovat kuume, vakava väsymys, kalpeus, lihasheikkous ja raajojen ja vatsan vakava kipu. Päänsärkyä ja kouristuksia saattaa myös esiintyä.

Hoito: Sirppisoluanemiaa hoidetaan yleensä oireiden pohjalta. Lääkäri saattaa määrätä antikoakuloivaa lääkitystä ja kipulääkitystä.

 

Speak Your Mind

*