Global Running News  Global Running News
Vammat  Vammat
Nutrition Information  Nutrition
Running Training Information  Harjoittelu
Running Information Forums  Forums

   Running Information      USA Running      Running South Africa      Running New Zealand      Running UK      Running Ireland      Running Ireland      Deutsch Laufzeit      Copenhagen Marathon      Suomen Juoksu      Sverige Löpning      Tel Aviv Marathon      Running Australia      Running Kenya      Running Europe      Running Malta      Running Namibia

Motivaatio käväisee välillä nollassa

 

Piia Doyle

Viime postauksessani mainistemani kisa jouduttiin huonon sään takia perumaan marraskuun lopussa. Myrsky Lanzarotella vain voimistui. Tuulen puuskat yltyivät 120 km/h vauhtiin ja vettä satoi rankasti. Lennot jouduttiin ohjaamaan naapurisaarille. Viimeiseen asti tietysti elätettiin toivoa, että kisa juostaan, mutta paikallinen hallitus kielsi kaiken ulkoilmatoiminnan kisaviikonloppuna. Ja ihan oikein tekivät. Olosuhteet olisivat olleet karmeat ja kisakylä tulvi vettä.

Kisa oli omalta osaltani tärkeä ja sitä varten oltiin treenattu määrätietoisesti muutama kuukausi. Tieto kisan peruuntumisesta ei tullut ihan yllätyksenä mutta oli silti tosi suuri pettymys. Edellinen 10 km maantiejuoksu Lanzarotella oli maaliskuussa 2014 ja seuraava on tietojeni mukaan maaliskuussa 2015, eli kovin montaa mahdollisuutta ei ole testata 10 km kisakuntoa tällä “urheilusaarella”.

Juoksufiilis katosi myrskyn ja kisan peruuntumisen mukana. Ei ollut minkäänlaista kisaeuforiaa, tulevaa määränpäätä tai kisaa kiikarissa, ja motivaatio syöksyi lähelle nollalukemaa. Harjoittelu jatkui suht normaaliin tapaan, vaikkakin pitkin hampain. Lohdutukseksi kävin juoksemassa hyväntekeväisyys tapahtuman: 10,5 kilometrin trail-juoksun. Kovia nimiä ei ollut starttilinjalla, joten juoksin kisan miesten kanssa ja kahmaisin sieltä naisten sarjan voiton. mikä toi pienen ilon pilkahduksen.  Sain palkinnoksi erikoisen käsintehdyn “pokaalin” (kuvassa alimpana vasemmalla). Näistä käsityönä tehdyistä pokaaleista on tullut täällä trendikästä (ainakin pienemmissä kisoissa), mikä on ihan tervetullutta vaihtelua 80-luvun metallisille pokaalihirvityksille.

Oikeastaan ensi kertaa huomasin omalta kohdaltani, miten tärkeää on olla selkeät tavoitteet. Tämä todellakin kannustaa lähtemään aamulla lenkille ja motivaatio pysyy vireillä tehdä kovempaakin treeniä. Tavoitteiden puuttuessa tärkeyden todella huomaa! Lanzarotella on kehno valikoima maantiekisoja. Trail-kisoja on ehkä aavistuksen verran enemmän tarjolla, mutta osa niistäkin on liian extremeä omaan makuuni. Motivaatio on siis täytynyt usein löytää muualta kuin kisoista. Trail-kisat ovat olleet mulle enemmänkin treenijuoksuja, vaikka niissä hyvin olenkin pärjännyt.

Trail-juoksu on maaston osalta rankempaa ja haasteellisempaa kuin maantiejuoksu, mutta maantiejuoksu on omasta mielestäni tosi paljon intensiivisempää ja sen takia mentaalisesti rankempaa. Muutaman polkujuoksukisan jälkeen intensiivinen ote juoksuun haihtuu. Paluu maantielle tulee joka kerta pienenä shokkina, ja siinä sitä tajuaa, miten raaka laji juoksu oikeastaan on. Äärirajoilla mennään suuri osa matkasta, varsinkin lyhyemmillä matkoilla, eikä mahdollisuutta löysäillä ole. Välillä sitä tuskissaan miettiikin, että miksi hemmetti mä teen tätä? Nii-i .. joku sinne juoksupolulle sitten kuitenkin vetää.

Uutta motivaatiota sain vuoden vaihteesta. Uuden vuoden aattona paikalliselle kilpakumppanille reilusti hävitty 5km hyväntekeväisyyskisa antoi uutta kipinää harjoitteluun. Hän on selvästi kohentanut kuntoaan, enkä seuraavalla kerralla halua jäädä kakkoseksi! Itse olin kyllä kärsinyt 4 päivää sekaisesta vatsasta (tervemenoa jouluherkut!) ja nopeasti startin jälkeen selvisi, että “tankki” oli aika tyhjä enkä pysynyt kilpakumppanin vauhdissa ponnisteluista huolimatta.

Sain myös perheeltäni joulu- ja synttärilahjaksi kilpapyörän – tosi hienon Trekin! Ilmoittauduin saman tien 11. tammikuuta järjestettävään duathloniin. Viikko aikaa totutella pyörään ja sitten on totuuden paikka. Onko minusta pyöräilijäksi? Saaren kansainvälinen duathlon on yleensä kovatasoinen, mutta matkaltaan just mulle sopiva: 5 km juoksu – 20 km pyöräily – 2,5 km juoksu. Viikon päästä pitäis pystyä juoksemaan ensimmäinen osuus lujaa, toivottavasti lähellä omaa 5 km ennätystä. Pyöräosuuden odotukset eivät ole kovinkaan suuret, vaikka valmentaja (mieheni) uskookin minun olevan synnynäinen pyöräilijä – etureisi- ja peppulihaksia löytyy! 😉

Kilpapyörä on ollut unelmalistallani jo muutaman vuoden! Niin ne unelmat vaan toteutuvat. Kannataa siis jaksaa ja jatkaa unelmointia!

Motivaation ja unelmien täyteistä uutta vuotta!

Piia

 

Speak Your Mind

*